featured-blog

Yliopisto ei ole koulu

Minä olen opiskellut yliopistossa jonkin tovin. Oikeastaan ihan helvetin kauan. Omaksi puolustuksekseni sanottakoot, että viimeiset pari vuotta olen opiskellut otsa hiessä, sitä ennen kaikki muu paitsi opiskelu tuntui luontevammalta. Olen ehkä tässä vuosien saatossa keksinyt yhden syyn sille, miksi opiskelu ei aina ole tuntunut päätoimiselta hommalta, ja toimeliaisuus vielä nykyäänkin uhkaa välillä loppua. Annoin nimittäin heti ensimmäisenä päivänä yliopistolla itselleni uskotella, että yliopisto ei ole koulu.

Uskon, että jos suhtautuisin yliopistoon kuin kouluun, niin olisin jo valmistunut aikaa sitten. Mutta enhän minä voi suhtautua yliopistoon kuin kouluun. En minä suhtaudu työpaikkaankaan niin kuin Kelaan. Yliopistossa (jotkut) opiskelevat, samoin koulussa. Työpaikassa (jotkut) tekevät työtä ja sieltä saa rahaa, samoin Kelasta. Yhtäläisyyksiä on, mutta minua ei saa yliopistoa kouluksi kutsumaan.

Oletko tiedeyhteisössä?

Ensimmäisessä pienryhmäohjauksessa aikoinaan minulle valaistiin, että yliopisto ei ole koulu, vaan tiedeyhteisö. Tiedeyhteisössä tapahtuu muutakin kuin opiskelua. Tiedeyhteisössä tehdään tutkimusta ja luodaan uutta tietoa. Siksi se ei ole koulu. Olen varmaan ihan pöhölö, mutta minua oikeasti ärsyttää jos kuulen vaikkapa lauseen “Mulla on tänään tosi paljo koulujuttuja!” tai jos vaikka minulta kysytään “Moneltako menet tänään kouluun?” Minulla on opiskelujuttuja ja minä menen yliopistolle, tai niin kuin Oulussa monesti sanotaan, “Lipastolle”, joka sekin on kyllä oikeastaan melko typerä ilmaisu. Eräs kauppakorkeaKOULUSSA opiskellut kaverini osasi aina hieman sarkastisesti vittuilla soittamalla minulle ja kysymällä “Oletko tiedeyhteisössä, käydäänkö syömässä?”

Myös opiskelun luonne yliopistossa on (useimmiten) erilainen kuin vaikkapa lukiossa. Lukiossa käydään oppitunneilla, saadaan läksyjä ja opettajat on tyhmii ääliöit ja jos olet pois oppitunnilta niin joudut keksimään uskottavan meriselityksen. Täysi-ikäisenä sentään ainakin itse sain itse allekirjoittaa omat meriselitykseni. En usko että lukio on paljoa muuttunut niistä ajoista kun itse olin vielä lukiolainen.

Yliopistossa opetus on yleensä jaettu erikseen luentoihin ja harjoituksiin (teekkareilla harkat lienevät labroja). Luennoilla ei ole kovinkaan usein mitään pakkoa olla läsnä, ja harjoituksetkin voi monesti tehdä kotona. Suosittelen muuten laiskuuteen taipuvaisia ihmisiä valitsemaan harjoituksissa käymisen. Jos jossain on laiskoteltava, niin luennon skippaaminen on vähemmän vahingollista. Minun kokemukseni mukaan ainakin puolet luennoista on melko turhaa luentokalvojen ääneen lukemista. Tämä taas johtuu siitä, että yliopiston monilla tutkijoilla on jonkinlainen opetusvelvollisuus vaikka he haluaisivat vain tutkia, eivät opettaa. Ja eiväthän monet heistä osaa opettaa.

Yliopiston koulusaatio

Nykyään kyllä yliopisto on oikeasti menossa aika paljon koulun suuntaan. Todella useilla kursseilla on pakolliset luennot, ja muutenkin joku 90 prosentin läsnäolovelvollisuus. Eihän tämä ole välttämättä huono asia, mutta on se nyt vittu minun mielestäni aika naurettavaa jos vaikka luennolta ei saa olla pois ilman lääkärintodistusta. Yleensä kun ne luennot oikeasti ovat aikamoista paskaa. Monesti huonoimmilla luennoilla on se läsnäolopakko, syy lienee se että luennoitsija ei tahdo luennoida tyhjälle salille.

Monet yliopiston tiedekunnat ja laitokset ovat muuttamassa tai muuttaneet nimensä kouluksi. On kauppakorkeakoulua ja mining schoolia. Itse olen ainakin vielä toistaiseksi facultyssä eli tiedekunnassa. Laitosrakennetta ollaan jollain aikavälillä purkamassa, ja sitten ilmeisesti tutkimusyksiköt hoitavat laitosten virkaa. Meidän uuden Tieto- ja Sähkötekniikan Tiedekunnan englanninkielisestä nimestä käytiin vissiin keskusteluja, ja myös jotain schoolia ehdotettiin. Eihän sillä loppujen lopuksi ole mitään väliä, että mikä se nimi on, ja schooleja on tainnut olla yliopistot täynnä ulkomailla kautta aikojen.

Yliopistossa opiskelija on täysi nolla

Nyt olen kuitenkin viimein tajunnut sen, miksi yliopisto ei ole koulu eikä se tällä menolla koskaan kouluksi tule. Yliopistossa opiskelijaa arvostetaan todella vähän. Olen saanut hieman sellaisen vaikutelman että yliopiston hallinnon mielestä opiskelijat ovat pakollinen paha, jota voi sortaa niin paljon kuin lystää. Ilmeisesti yliopistossa on jo tarpeeksi hallintoa ja tutkimushenkilökuntaa, joten uusia ei tarvi kouluttaa. Nykyisten opiskelijoiden olon voi tehdä mahdollisimman kurjaksi, jotta he tajuaisivat vaikkapa lopettaa opiskelun.

Jo aiemmin mainitsemani luentojen surkeus kertoo hyvin sen, että olen oikeassa. Jos joku yritysmaailmassa työkseen ihmisiä kouluttava kävisi vaikkapa katsomassa meidän luentoja, ei hän uskoisi korviaan. Miten yliopistossa voidaan opettaa näin paskasti? Jotkut luennot ovat täysin ala-arvoisia. Aiemmin mainitsemani luentokalvojen ääneen lukeminen on oikeasti todella yleinen tapa luennoida. Miksi minä menisin kuuntelemaan luennoitsijan monotonista ääntä, jos voin lukea samat asiat luentokalvoista kotona?

Itse suoritin pari vuotta sitten kurssin, jossa oli pakolliset luennot ja oppimisensa piti todistaa kirjoittamalla jonkinlaista päiväkirjaa luennosta. Menin luennoille, koska oli pakko. Luentoon keskittymisen sijaan suoritin toisen kurssin tehtäviä. Luentopäiväkirjat kirjoitin yhteen syssyyn viimeisen luennon jälkeen lukemalla luentokalvot ja heittämällä jotain hevonpaskaa sekaan. Arvosana: 5/5. Hyvin opittu, ja hyvin oppimista mittattu.  Jos yliopisto olisi koulu, saisi yliopistossa ensiluokkaista opetusta. Itse olen tänä talvena käynyt yhden kurssin jossa oli hyvät luennot, ja ne eivät muuten olleet pakolliset. Silti valtaosa ilmoittautuneista osallistui luennolle. Kyseessä oli Harri Oinas-Kukkosen pitämä kurssi “Emerging Technologies and Issues”.

Viimeisin keksintö opiskelijoille vittuiluun on kiltahuoneista häätö. Oulun Yliopistolla iso osa ainejärjestöistä on saanut hengailla vuosikaudet väestönsuojatiloissa. Jostain syystä aina muutaman vuoden välein yliopiston tilapalvelut päättävät kuitenkin yrittää häätää killat pois väestönsuojista. Perusteita ei ole. Kaava on ilmeisesti aina sama. Ensin ilmoitetaan että nyt pitäisi parin vuoden päästä poistua väestönsuojatiloista. Perusteita aletaan sen jälkeen raapia milloin mistäkin. Yleensä esim. turvallisuus otetaan esille. Väestönsuojat muka halutaan varastotilaksi. Kumpihan on helpompi saada nopeaa väestönsuojakäyttöön, opiskelijoiden kiltahuone vai jotain vanhoja kirjoja tai arkistoja täyteen ahdettu tila?

Yliopistojen ainejärjestöt tekevät äärettömän arvokasta työtä opiskelijoiden yhteisöllisyyden parantamiseen ja myös syrjäytymisen ehkäisyyn. Lisäksi ainejärjestöt tekevät myös paljon työtä yliopiston puolesta. Esimerkiksi uusien opiskelijoiden rekrytointi on monilla aloilla lähes täysin opiskelijoiden vastuulla. Yliopiston hallinto ja tilapalvelut puolestaan tekevät äärettömän huolellista työtä siinä, että yrittävät saada opiskelijat tuntemaan itsensä täysin mitättömiksi ihmisiksi, joita voidaan ottaa tilat pois ilman mitään järkeviä perusteita. Haistakaa vittu.

Päivitys: Kirjoitin jatkoa tekstille, mene ja lue!

18 comments:

  1. Nyt kun on saanut lukea jos jonkinmoista tekstiä opiskelijoiden laiskuudesta, hitaudesta ja motivaationpuutteesta, niin kyllä mä ainakin yhdellä sormella haluaisin osoittaa meidän kursseja. Kaikkia opettavaisia ja mielenkiintoisia käytännön kursseja on karsittu ja lopetettu, kun ne ovat niin kalliita järjestää. Sen sijaan jo varmaan suurin osa kursseista ovat samaa tasoa kirjatenttien kanssa. Kunhan vaan ensin luennoitsija referoi ne luentokalvoille, jottei opiskelijoiden tarvi lukea niitä pitkästi kirjoista. Mutta on siis käsittämätöntä, miten meiltä vaaditaan motivaatiota, jos kurssit ovat näin paskoja? Ja samaan aikaan ihmettelen, milloin koko ylioppilaskunta (ei vain OYY:n tai muiden ylioppilaskuntien hallitukset) alkavat oikeasti vaatia hyvää opetusta ja hyviä kursseja.

  2. Turun yliopistossa ihan liian pitkään opiskelleena eivät kokemukseni ihan noin ankeita ole. Varsinkin omassa tiedekunnassa (poliittinen historia) opetuksen laatu oli erinomaista.

    Mutta olen huolissani siitä mihin yliopisto on menossa. Paluu juurille, jossa ideana olisi niemenomaan tutkimusyliopsto tervehdyttäisi koko kenttää.

    Hiljattain olen kuullut monta puheenvuoroa yliopistoeliittiin kuuluvilta, joissa puhutaan yliopistosta kouluna, vaaditaan että jokaisesta aineesta tulisi valmistua tiettyyn ammattiin jne. Tämä kehitys huolettaa minua, sillä jos yliopistojen johto ei ole sisäistänyt oikeanlaista ajatusta instituution merkityksestä, voidaan yhtä hyvin mennä takaisin keskiajalle (sikäli surkea metafora/idiomi, koska yliopistojen missio taisi olla silloin selvempi kuin nykyään).

  3. Painotat kritiikkiä todella vahvasti terminologiaan, joka ilmeisesti on kuitenkin sivuseikka ja pääsisältö löytyy yliopisto-opiskelun innostavuuden arvostelussa. Siihen nähden paljon ylimääräistä turhautumisesta kumpuavaa täytettä tärkeän asian seassa. Itse pointti menettää painoarvoaan. Kaiken lisäksi vielä toteat ristiriitaisesti, ettei sillä nimellä ole väliä.

    Yliopistossa vastuu oppimisessa on tyypillisesti opiskelijalla itsellään ja luennon kuuluu olla ensisijaisesti informatiivinen. Se ei oikeastaan ole edes opetustilaisuus, eikä luennoitsija ole varsinaisesti opettaja. Hänellä ei ole vastuuta läsnäolijoiden oppimisen tasosta, eikä kontaktia yleisöön vaadita. Uskon tämän olevan hyvin lähellä sinua ahdistavan ongelman ydintä, mutta tekstin sävy saa sinut näyttämään lähinnä laiskalta opiskelijalta.

    Asia kaipaa kyllä kritiikkiä. Mutta niin sinun tektisikin.

    1. Totta kai vastuu oppimisesta on opiskelijalla itsellään. Ja totta sekin, että kritiikkini lopulta kohdistuu paljon vain terminologiaan.

      Sitä sietää kuitenkin pohtia, että jos VASTUU oppimisesta on opiskelijalla itsellään, niin miksi hänen on PAKKO istua luennolla joka ei informatiivisuudellaan tarjoa mitään, mitä opiskelija ei voisi oppia lukemalla ko. luennon powerpoint-kalvoja kotona?

      Tekstini kaipaa varmasti kritiikkiä, ja pyrin ottamaan kaiken kritiikin selkä suorassa vastaan. Totta puhuen en arvannut kirjoituksen saamaa suosiota, mutta mukavaa että lukijat löytävät juttuni, vaikka ne huonoja juttuja olisivatkin.

  4. Njaahas.. Tulipa luettua tämäkin teksti ja täytyy sanoa, että n. 80% näistä mainitsemistasi ongelmista ovat oman pääsi sisällä.

    Kuten jo teille kaikille on sanottu varmaan sen tuhannen kerran, yliopisto on paikka, jonne mennään kouluttautumaan entistä syvemmälle ja jokaisella on oma vastuu omista tekemisistään. Tekstistäsi tursuaa -anteeksi kun sanon tämän hieman jyrkästi- lapsellisia kiukun purkauksia, kun opettaja ei olekkaan räiskyvä persoona, tai käynyt puhetekniikan kurssia lukion viimeisillä äidinkielen kursseilla. Opettajan tehtävä on tuoda se informaatio opiskelijoille ja opiskelijoiden tulee se ottaa vastaan ja ymmärtää se niin, että osaavat soveltaa sitä tarvittaessa.

    Mainitsit kirjoituksissasi liiankin monta kertaa sen, miten huonoa opetus on. Noh, oletko ajatellut tehdä asialle mitää? Vai oletko samanlainen suomalainen mies, joka paljon mielummin angstaa kännissä/nurkassa/netissä/kaupassa/baarissa asiasta ja toivoo, että joku lukisi ajatuksesi, mitä ei kuitenkaan saa tehdä, koska silloin tilanne paranisi ja sitten ei olisi enää mitään synkisteltävää tai valitettavaa kaljatuopposen ääressä. Kyllä, opettajat ovat ihmisiä ja kyllä, heille voi laittaa viestiä ja ehdotuksia. Toivon, että teille on opetettu ilmaisemaan oma mielipide rakentavan kritiikin keinoin, sillä anonyymistä sähköpostista lähetetty: “homo” viesti ei auta mitään.

    Summa summaarum.. Jos haluat, että yliopisto on todella ankea, niin ajattele sitä vielä enemmän siltä kantilta niin se varmasti on sitä. Kyynisyys kasvaa kasvamistaan ja mikäs sen mukavampaa kun voi sarkasmin keinoin vatvoa asiaa päivästä toiseen. Jos taas kokeilisit yhden viikon olla positiivisella asenteella kaikkeen mahdolliseen, vaikka väkisin, niin huomaat kuinka asiat ovatkin loppujen lopuksi oman pään sisällä. Keveä olo kaikkeen on yllättävän mukava tunne. Kun keventää omaa kongnitiivista kuormaa jää energiaa muuhunkin.

    1. Ainejärjestömme Blanko järjestää yhteistyössä laitoksen kanssa palautepäivää, jossa keskustellaan laitoksen henkilökunnan kanssa kursseista ja annetaan palautetta puolin ja toisin. Olen osallistunut ko. palautepäiviin aktiivisesti, ja monet asiat onkin saatu parantumaan mutta kehitettävää löytyy aina. Ainakin Oulun Yliopistossa on sellainen ongelma, että opiskelijat antavat palautetta liian vähän ja palautteeseen ei reagoida riittävästi. Annan myös positiivista palautetta välillä. Esimerkiksi mainitsemalleni Oinas-Kukkoselle kävin viimeisen luennon jälkeen sanomassa, että tällä kurssilla oli Tollin parhaat luennot.

      Joten kai minä vähän muutakin olen tehnyt kun angastannut kännissä/nurkassa/netissä/kaupassa/baarissa ja toivonut että joku lukisi ajatukseni.

  5. Tarketumatta aiemmin mainittuihin tekstiin liittyviin seikkoihin sinulla on mielestäni myös hyvä pointti! Opetus on usein todella paskaa, vaikka on paljon parannuksiakin tullut. Kun itse tein kanditutkintoani, sain 4 oparin kirjatentistä nelosen lukemalla puoli tuntia wikipediaa, näkemättä koskaan kumpaakaan tenttikirjaa. Paljonpa opin! :D tietysti toki omakin vikani, mutta voisi kai sitä muutenkin opettaa kun lätkimällä kirjatenttejä ja noita surullisen kuuluisia luentopäiväkirjoja menemään.

    Meillä (TY) opetus on kyllä muuttunut paljon paremmaksi ja monipuolisemmaksi viime aikoina, ja muutenkin maisterivaiheen kursseihin panostetaan enemmän. Jos tosiaan kukaan ei jaksa käydä luennoilla, jos ne eivät ole pakollisia, luentojen laatua voisi kurssin pitäjäkin miettiä. Eihän se nyt voi mennä niin, että syytetään opiskelijoiden laiskuutta! Sellainen kyllä pistää vituttamaan, koska suurin osa olisi kyllä ihan motivoituneita, jos siihen annettaisiin mahdollisuus.

  6. Mua hämmästyttää kerta toisensa jälkeen, kuinka ihmiset täällä osaavat jotenkin automaagisesti lukea tekstin ohi, ja parhaimpaan internetrölli-etiketin mukaisesti huudella nimimerkin takaa – anteeksi nyt kovasti että nyt anteeksipyytelen (mutta en oikeesti pyytele anteeksi mitään, tarkoitan juuri mitä sanon) – naiiveja, triviaaleja typeryyksiä Jarkkoa kohtaan, kohtaamatta ollenkaan tekstin sanomaa. Ilmeisesti aihe ei kuulosta tutulta, mutta herättää tunteita ja pitää vain päästä sanomaan. Rölli-etiketti: kommentoi kaikkea, vittuile kaikille. <3

    Olin paljon pitemmälti kirjoitellut tähän, mutta sitten huomasin kuitenkin suurimman osan vähemmän merkittävistä ajatuksistani jäävän hieman vajaiksi (tirsk) kommentissani, joten supistin siihen joka minua itseäni ärsyttää kovasti: akateeminen vapaus, opiskelijan vastuu oppimisesta, ja kuinka pakolliset luennot tämän kaiken romuttaa.

    Akateeminen vapaus ei ollut tullut esille kirjoituksessa ja kommentissa, mutta liittyy aiheeseen vahvasti. Akateeminen vapaus tarkoittaa sitä, että opiskelija on itse vastuussa omasta oppimisestaan ITSELLEEN PARHAITEN SOPIVILLA MEDIALLA. Joillekin se on luentojen kuuntelu, toisille kirjan lukeminen, toisille keskustelu, ja herran tähden, netissä on jopa jenkkiyliopistojen ammattiluennoitsijoiden loistavia luentoja videoituna ilmaiseksi nähtävissä!

    Akateeminen vapaus ei suinkaan kuitenkaan ole pelkkä etu: se on valtuuttava ja vastuuttava oikeus. Vapaus vaatii saajaltaan vastuuta: pitää otta vastuu opiskelustaan, eli pitää pitää huoli, että oppi parhaiten, kehittyy parhaiten, oppii käyttämään omia aivojaan. Toisaalta taas siis valtuuttaa käyttämään sitä tapaa, joka on itselleen paras. Miksi siis riistetään akateeminen vapaus, ja pakotetaan tiedeyhteisön jäsentä käyttämään itselleen soveltumatonta mediaa? (Puhehan ei siis ole ryhmä/lähiopetuksista, joissa on ihan syytä olla pakollinen paikallaolo.) Mutta jos asiat voi lukea jostain, miksi pitää olla paikalla kuuntelemassa, kun joku sen luennon latelee lapuilta? Joku järkiperuste pitää olla, jos vielä alkaa urputtamaan.

    Yleensä pakollisuus liitetään niihin kursseihin, joissa luennoitsija on huono ja "aihe turhin". En tiedä liekö se sitten jotain itsetunnon puutetta, tai kykenemättömyyttä kysyä itseltään, missä vika. Halutaan nähdä vika muualla kuin itsessään (opiskelijat laiskoja= reflektio omasta viasta?).

    Riviopiskelijahan voi vaikuttaa lähinnä antamalla palautetta. Primääripalaute on jaloilla äänestäminen. Noloahan se on, jos aikuinen ihminen ei ymmärrä vihjettä, tai ei sitä siedä. Sekundääripalautetta on sitten palautelomakkeiden täyttö.

    Summa summarum: Puhutaan opiskelijan vastuusta, mutta vastuuta ei anneta. Toisin sanoen opiskelijaan ei luoteta. Kun luottamus puuttuu, vastavuoroisesti puuttuu arvostus. Minä en arvosta pakollisia luentoja, koska siinä ei luoteta minuun tiedeyhteisön jäsenenä (lähiopetus on eri asia). Luonnollinen primäärireaktio luottamuspulaan on vastaanottamattomuus. Lisäksi pakotetaan käyttämään mediaa, joka on tehoton ja monille sopimaton. Pakollisuus asioissa, jonka voi hyvin omaksua kirjasta, on lähinnä haitallista kurssin asioiden oppimiseen.

    PS: Liekö projektio käynyt myös eräällä kommentoijalla lällätellessään ja tarinoidellessaan, kuinka Jarkko murjottaa yksin ja antaa palautetta pelkistetyssä muodossa.

  7. Kertooko tämä teksti enemmän Oulun yliopistosta ja tieteenalastasi, vai kaikista tieteenaloista ja yliopistoista? Ehkä olisin vähän erilaisen kulman ottanut tekstiin.

    1. Njoo ehkä tämä on ainakin jollain lailla paikallinen ongelma. Tekstin olisin voinut muotoilla vähän paremmin ja ytimekkäämmin, myönnetään.

    1. Kyllähän yliopisto-opettajan ja yliopistonlehtorin vaaditaan pedagogisia opintoja. Professorit ja tutkijat ovat asia erikseen; tutkijoiden leipätyö on tutkimus ja professorien puolestaan (de facto) tutkimuksen ohjaus ja varainhankinta.

  8. Taitaa olla ongelma vain sun alalla Oulussa? Meillä ei läsnäolopakkoja ole lainkaan ja sen takia ihmiset osallistuu vain laadukkaille luennoille (joita kuitenkin suurin osa on).

  9. Tämä oli hyvä palaute opiskelijanäkökulmasta. Muistan itse opiskeluajoiltani Tampereen yliopistosta, että pohdiskelin samanlaisia asioita. Kommentoin nyt lähinnä opetuksen, ja erityisesti luennoinnin, laatua koskevaa kritiikkiäsi:

    1) Yliopisto on melko monimutkainen organismi, johon vaikuttaa toisaalta ulkopuolelta tulevat paineet (politiikka, säädökset, rahoitusperusteet), että myös yliopiston sisäisten yksiköiden erilaiset intressit. Tyypillisesti jokainen yksikkö osa-optimoi omasta näkökulmastaan. Tilapalvelut optimoivat tilankäytön, “vuokratuoton”, tiivistämismahdollisuuksien, ym. perusteella. Mitä korkeammalla hierarkiassa ollaan, sitä enemmän johdetaan vain sen perusteella miltä Excel-taulukon numerot näyttävät. Sellaiset asiat kuten viihtyvyys ja arvostuksen kokeminen eivät kovin helposti numeroiksi muutu. Käytännön opetus- ja tutkimustoiminnassa yritetään pärjätä näiden eri paineiden välimaastossa, ja vaikuttaa sen verran kun voidaan.

    2) Yksittäiset työntekijät ovat jatkuvissa ajankäytöllisissä paineissa. Pätkätyösuhteissa useimmat priorisoivat ajankäyttöään tutkimusartikkelien kirjoittamiseen, koska se painaa tutkijauralla enemmän kuin opetus.

    3) Jokaisella kurssilla on oma historiansa, ja jokainen uusi opettaja joutuu kantamaan tätä historian taakkaa hartioillaan.

    4) Edelliseen liittyen: kurssin sisällön uudistaminen on valtaisa työ. Kuinka paljon paukkuja tähän haluaa ja voi laittaa, riippuu siitä saako sama opettaja opettaa kurssia myös jatkossa.

    5) Kurssia ei välttämättä osaa kehittää paremmaksi ennen kuin on sen kerran opettanut, sisäistänyt sen kautta kurssin kokonaisuuden, ja havainnut mikä toimii opetuksellisesti ja mikä ei.

    6) Kaikista aiemmista pointeista synteesinä: Paras kurssi on sellainen, jota opettaa motivoitunut opettaja hänelle (tutkimuksellisesti) kiinnostavasta aiheesta, ja jota ulkopuolelta tulevat säädökset ja kurssin historian painolasti eivät pääse liikaa sotkemaan. Tähän ideaaliin ei kovin usein päästä.

    On toki myös totta, että jotkut ovat parempia opettamaan kuin toiset, riippumatta kaikesta edellä mainitusta.

    1. Hauskaa, että laitoksellakin on minun kirjoitus huomattu. Kirjoitin sen vielä semmoseen sävyyn, että en varmaan enää kohta uskalla laitoksen käytävää kävellä =) Tai sitten seuraavaksi pitää eritellä mistä kurssista pidin ja mistä en.

      Hyviä ja analyyttisiä kommentteja meikäläisen ei niin hyvään ja analyyttiseen kirjoitukseen.

  10. Itselläni lähinnä meinaa sapettaa se miten käytännönläheisiä juttuja tuntuu olevan huolestuttavan vähän. Joo joo, eihän se yliopisto mikään ammattikoulu ole, mutta olisi ihan mukavaa, jos kokisi saaneensa jotain todellista kosketuspintaa siihen, mitä tulevaisuudessa todennäköisesti tekee työkseen. Olen ollut oman alan hommissa (Tieto- ja Sähkötekniikassa opiskelen) ja voin todeta ihan suoraan, että aika lailla 100% työssä käyttämistäni taidoista opittiin työpaikalla. Samaa olen kuullut ystäviltä samalla alalla.

    Ymmärrän, että käytännön taustalla oleva teoria täytyy ymmärtää, mutta jotenkin tuntuisi, että vaikka kyseessä onkin yliopisto niin voitaisiin vähän enemmän myös harjoitella niitä taitoja, mitä työelämässä oikeasti käytetään.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>